Suomenhevonen osana suomalaisuutta

Ronivaarassa tapahtuu

Tänään itsenäisyyspäivänä haluamme muistella suomenhevosen historiaa ja näin kunnioittaa 107-vuotiasta Suomea!

Suomenhevonen on ainoa Suomessa jalostettu hevosrotu ja maamme kansallishevonen. Se polveutuu pohjoiseurooppalaisista metsähevosista, jotka levisivät Suomeen tuhansia vuosia sitten.

Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907, jolloin alettiin seuraamaan rodun jalostusta. Aluksi kantakirjaan valitut hevoset hyväksyttiin pelkän ulkomuodon perusteella. Vasta myöhemmin arvosteluihin tuli myös suorituskokeet.

1900-luvun alussa suomenhevonen oli korvaamaton apu suomalaisessa maataloudessa. Jokaisella maatilalla oli vähintään yksi hevonen. Sillä kynnettiin pellot, vedettiin raskaita kuormia ja hoidettiin metsätyöt. Tavarat ja tuotteet kulkivat hevosten kyydissä kylille ja markkinoille. Myös kirkkoon mentiin hevosella.

Perheille hevonen oli enemmän kuin työväline. Se oli osa arkea ja yhteisöä.

Sodissa suomenhevoset ovat olleet erittäin tärkeitä kumppaneita. Niiden rauhallisuus ja kestävyys teki niistä luotettavia apureita. Rintamalla ne muun muassa kuljettivat sotilaita, myös haavoittuneita ja kaatuneita, sekä toimivat vetohevosina tykistölle. Myös muonituksessa apuna käytettiin hevosia. Hevosten avulla joukkoja pystyttiin siirtämään nopeasti, vaikka kunnollisia teitä ei olisi ollut.
Talvi- ja jatkosotaan siviilistä rintamalle lähti lähes 70 000 suomenhevosta, joista noin 20 000 kaatui tai katosi.

Hevonen toimi sotilaille työn ohella ystävänä ja terapeuttina. Sitä osattiin arvostaa ja siitä pidettiin hyvää huolta. Kovissa pakkasissa saatettiin yöpaikka valita hevosen vierestä, siinä oli lämmin. Niiden uskollisuus oli sankarillista. Vaikeissakin olosuhteissa suomenhevonen kulki ihmisen rinnalla. Sotien jälkeen hevoset palasivat koteihinsa tekemään tärkeää työtä pelloille sekä metsiin.

Parhaimmillaan 1950-luvulla, suomenhevosia on ollut 400 000. Toisen maailmansodan jälkeisen koneellistumisen myötä suomenhevosten lukumäärä kuitenkin romahti ja hevonen katosi monien suomalaisten elämästä kokonaan.

Hevosen tehokkuus ei pystynyt kilpailemaan uusien traktoreiden ja muiden työkoneiden tehokkuuden kanssa, kun sodan runtelema maa tarvitsi nopeaa elpymistä ja tehokasta ruoantuotantoa. Kone ei myöskään tarvitse lepoa tai ruokaa, joten resursseja pystyttiin säästämään.

Tänä päivänä suomenhevonen toimii monipuolisena yleishevosena. Niitä on noin 20 000 yksilöä, eli kolmasosa kaikista Suomessa olevista hevosista.

Suomenhevosta kasvatetaan neljään eri suuntaan; juoksijaksi, ratsuksi, työhevoseksi sekä pienhevoseksi. Suomenhevonen toimii lähes missä vain. Terapiahevosena, vaellushevosena, rekihevosena, tai mihin vain sitä keksitään kouluttaa. Suomenhevonen on voimakas, rehellinen, ystävällinen ja sitkeä. Siis juuri sopiva suomalaiseen yhteiskuntaan.

Metsätarhat, aukeat pellot sekä yhdessä asuminen pihatoissa tukevat hevosten hyvinvointia Ruska Laukan tallilla Ruka-Kuusamossa

Suomenhevonen sai oman juhlapäivänsä vuonna 2007, kun kantakirja täytti 100 vuotta. Syyskuun 6. päivä nostamme siis liput salkoon nelijalkaisten ystäviemme kunniaksi.

Vaikka suomenhevosen rooli onkin muuttunut ajan saatossa, se on edelleen tärkeä osa kulttuuriperintöämme ja historiaamme.

Teksti: Pinja Rääpysjärvi